Pullan leipominen lasten kanssa on yksi perheen mukavimmista yhteisistä puuhista. Taikina antaa lasten tuntea, että he tekevät oikeaa ruokaa, ja valmis pulla tuoksuu koko talossa. Se sopii sadepäivään, viikonloppuun tai vieraiden odotukseksi. Tärkeintä on varata riittävästi aikaa eikä odottaa täydellistä lopputulosta, sillä lasten tekemät pullat ovat usein kauneimpia juuri siksi, että ne ovat erilaisia.
Aloita valmistelemalla työtila. Pese kädet, peitä pöytä liinalla, joka helpottaa siivousta, ja laita kaikki tarvikkeet valmiiksi esille. Lasten kanssa taikinan tekeminen sujuu parhaiten, kun aikuinen mittaa ainekset ja lapset sekoittavat, vaivaavat ja muotoilevat. Vaivaaminen on lasten mielestä usein hauskinta, koska siinä saa käyttää voimaa ja kädet menevät ihan tahmeiksi.
Muotoilu ja koristelu
Kun taikina on kohonnut, jaa se pieniin paloihin ja anna jokaiselle lapselle oma pala. Pullia voi muotoilla pyöreiksi, kiehkuroiksi tai vaikka eläinten muotoisiksi. Kaikki muodot kelpaavat, ja kun pellillä on vähän erilaisia pullia, ne näyttävät hauskoilta. Voitele pinta ja lisää sokeria, kanelia tai helmisokeria sen mukaan, mistä perheessä pidetään. Muista, että pullat leviävät uunissa, joten jätä niiden väliin tilaa.
Uuni on aikuisten vastuulla. Lapset voivat katsoa pullia uunin luukusta, mutta pellit nostavat ulos vain aikuiset. Anna pullien jäähtyä ennen syömistä, sillä ne ovat sisältä kuumia, ja se on hyvä oppia heti. Sillä välin voi siivota yhdessä ja keittää kahvia tai lämmittää maitoa lasten mukeihin. Näin odotuskin on osa hauskaa yhteistä hetkeä.
Jos vieraina on lapsia tai aikuisia, joilla on ruoka-allergioita, kysy siitä etukäteen ja kunnioita vastausta. Voit tehdä osan pullista niin, että ne sopivat kaikille, ja merkitä ne erikseen. Näin kukaan ei jää ilman, ja lapset oppivat samalla huomioimaan muita. Se on arvokas taito, joka opitaan parhaiten käytännössä eikä pelkillä puheilla.
Anna lasten tarjota pullat vieraille itse. Ylpeys näkyy kasvoilta, kun oma pulla lähtee lautaselle ja joku kehuu sitä. Jos pullia jää yli, ne voi pakastaa tai antaa naapurille. Toista hetki myöhemmin uudestaan, ja huomaat, että joka kerta lapset osaavat vähän enemmän ja tarvitsevat vähemmän apua. Silloin leipominen on jo perheen oma perinne, jota odotetaan.
